Olipa kerran pieni tyttö - ei, ei näin voi tarinaa aloittaa, ei ainakaan Markku, joka on niin täydellinen kaikessa, mitä tekee - tulipas todella pitkä lause: tuollaisia pitkiä lauseita pitää välttää, jos haluaa kirjoittaa selkeää ja helposti luettavaa tekstiä, minullehan on siitä paasattu monta kertaa, mutta en vain ymmärrä, miksi sen pitäisi olla niin, sillä haluan olla erilainen, mutta minun ei anneta olla, sillä kouluarvosanani laskevat, jos kirjoitan omilla säännöilläni, koska koulu tuhoaa luovuuden, sillä sehän saattaa olla jonkin täydellisen ihmisen, kuten minä, tunnusmerkki - nimittäin se, että kirjoittaa väsyttävän pitkiä lauseita, joista kukaan ulkopuolinen ei saa mitään selvää, mutta sehän on vain hauskaa niin kuin kirvojen leikki näytöllä, sillä kenelle se kuuluu, mitä itse kirjoittelee, kunhan itse vain ymmärtää, sillä sehän on kaikkein tärkeintä, eihän elämästä nimittäin tulisi mitään, jos ei itse ymmärtäisi omaa olemisen luonnettaan ja omia ajatuksiaan - apua, minun pitää antaa itselleni piiskaa tästä hyvästä, sillä olen kirjoittanut aivan järkyttävän pitkän lauseen, minun täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa tämä. Lopetan. Kiitos. Hyvää. Ruokahalua.

                                                                                                                  - Markku -



Hei rakkat lapsoset! Tänään kerron teille tarinan Larresta, joka luuli olevansa vamppyyri, sillä hänellä oli aivan erityinen pakkomielle verta kohtaan. Ongelma on siinä, että jos en pääse Larresta eroon tarpeeksi nopeasti, hän tulee viiltämään kurkkuni auki tavallisella tulostuspaperilla, mikä olisikin varsin ikävää, sillä ajattelin elää mummoksi saakka.

Nyt on rakkauden aika, mutta vuosien päästä koittaa vihan ja kärsimyksen aika, jolloin MINÄ haluan olla sen kärsimyksen aiheuttaja. Mummothan ovat tunnetusti pahoja, konservatiivisia (olen jo melkein sellainen, kun haluan palata Mozartin aikoihin Mozart-bileiden merkeissä) ja tylsiä.. Leipoisin herkullisia pullia, joihin kuitenkin lisäisin tipan myrkkyjä. Tätä ravintoa tarjoaisin sitten lapsosille, koska lapset ovat hyvin inhottavia, räkäisiä ja niistä kasvaa vastuuttomia ja lahjattomia nuoria.

Lisäksi haluaisin kertoa teille sienistä. Tiedän, että Larre ei ole puhunet teille niistä, koska hän on kyllä hirveä barbaari. Onneksi minä satun olemaan täällä, mutta nyt siis lyhyesti: Suippumadonlakki, muskimooli, psilosybiini, kärpässieni, aistiharha ja ikuinen rakkaus sienestämistä kohtaan. Lööv! <3 Rakastakaa sieniä, elämää, taidetta sekä jakakaa kaikki siskojenne ja veljienne kesken.

"Pop-musiikilla ei voi pelastaa maailmaa", totesi viisas ja älykäs sekä tietysti täydellinen Markku, illan kuningatar ja myös päivän ja muiden vuorokoauden vaiheiden. Mutta krisu on johtaja, hengellinen johtaja. Minua seuraamalla pääsette sienien ja karkkien ihmeelliseen maailmaan. Uskokaa, ihmeisiin ja tulevaankarkkivaltakuntaan. Kiitos. Hyvää ruokahalua. Oppikaa saksaa!

                                                   - KrisuMuffeSienifriikkiHärötassuRakastajasi -




"Kirjota siihe nyt jotain!" Niin ett tota joo... hmm.. No mitäs mitäs.. Tän vois kait alottaa jollain kuuluisalla lainauksella... "Queston Authority!"  o/   Noni nyt voitte sit miettii kenen aforismi toi oli. Noni nyt oon kirjottanu jotain. Kiittihei! E,i en aio kirjottaa muuta. Pitäs muutenki varmaa lähtee jo bussiin.
                                                   - Rintsi -



Mo
                                                   - Tonza -


Diipadaapa diipadaapa dii dii dii dou dou. Mo'u mo'u mo'u mo'u mo'u mo'u mo'u mo'u mo'u. Mo'u mo'u mo'u mo'u mo'u mo'u mo'u. Diipadaapa diipadaapa dii dii dii dou dou jou jou joulu joulu joulupuk joulupuk joulupukki joulupukki.

                                                 - Nimetön rällästäjä -