...jotkut taltioivat elämäänä kirjoittamalla päiväkirjaa. He vuodattavat tunteensa paperille ja lukevat (tai lapset tai heidän lapsensa) lukevat niitä sitten myöhemmin ja saavat tietää asioita sen ajan maailmasta.

...jotkut taas kokoavat monia paksuja albumeja täyteen erilaisia valokuvia kaikista mahdollisista tapahtumista. Valokuva-albumeja on sitten kava lueskella kiikkustuolissa ja muistella 'kuinka silloin joskus...'

...jotkut taas säilövät ,uistoesineitä laatikoihin ja tutkiskelevat niitä sitten myöhemmin. Muistolaatikoista voi saada hyvinkin mielenkiintoisia ja niistä muodotuu tärkeä osa elämää. Onhan se kiva kun laatikosta löytyy letinpätkä ja voi muistella kuika on saanut sen joltain tärkeältä henkilölta ja kuinka kivaa hänen lanssaan silloin oli.

Tääsä oli vain muutama (hyvä) tapa taltioida elämäänsä. Niitä on sitten myöhemmin mukava lueskella ja muistella sen hetkisiä kavereita. Valokuviin ainakin kannattaa kirjoittaa muistiin ottamisajankohta sekä keitä kuvissa esiintyy, se ainaki helpottaa jälkipolvia.

Jotkut eivät taltioi elämäänsä mitenkään, mutta onneksi kuitenkin kaikkista jää ainakin jotakin jälkiä tähän maailmaan...