Ostan siivet kirpparilta ja lennän kauas, kauas pois, niin kauas ettei kukaan voi minua löytää. Lopulta laskeudun korkealle kalliolle ja jään katselemaan hämärtyvää iltaa. Sytytän pienen, pienen tuikun ja unohdun tuijottelemaan villin ja vapaan liekin leikki ja savun eroottista tanssia. Yhtäkkiä havahdun ja huomaan tähtien kadonnen ja auringonsäteiden valtaavan alaa leikeilleen. Lähden jälleen lentoon ja jätän pienen tuikkuni yksin hämärään aamuun. Matkani tuntuu loppumattomalta matkalta vailla päämäärää. Välillä yritän pysähtyä jonnekkin, mutta aina jokin pakottaa jatkamaan makaa. Se on se tunne joka nousee yllättäen pintaan, silloin kun sitä vähiten odottaa. Tunne siitä, että jotakin puuttuu. En vain saa selville tunteen alkuperaa, joten vain jatkan matkaani yhä pidemmälle ja pidemmälle. Lopulta kuitenkin saavun jälleen lähtöruutuun, kotiin. Raahaudun ainoalle ovelle, jonka tunnistan. Väsyneenä ja siivet repaleisina koputan oveen ja jään odottamaan. Mitään ei kuitenkaan tapahdu ja jään yksin kylmään. Yksin, vailla ystävää...

Hieman "paranneltu" versio...